Joskus ihaan vaan sanat riittää

Oltiin perheen kanssa kirjakaupassa. Nappasin hyllystä summamutikassa Aviciin elämäkerran, avasin keskeltä, aloin lukea ja upposin välittömästi tekstiin. Ympäröivä maailma katosi. Varttia myöhemmin vaimo tuli nykimään hihasta. Havahduin takaisin todellisuuteen ja hämmästyin itsekin, miten nopeasti olin imeytynyt tarinaan. Pelkkiin sanoihin. Keskelle kirjaa.

Tämä tuli mieleen alkuviikosta, kun Applen odotettiin julkaisevan virtuaalilasinsa. Niiden avulla voisi uppoutua ihan toisiin maailmoihin. Tai mietin elokuvia ja pelejä, joissa käytetään miljoonia mahdollisimman immersiivisten ja realististen maailmojen rakenteluun.

Mutta joskus ihan vaan sanat riittää. Teknologia on teknologiaa ja tarinat on tarinoita.

Tällaista mietin tässä päivän teknologiauutisia lueskellessa.

Ps. On muuten heittämällä yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut.