Mitä opin vuonna 2021?

Aloitetaan siirappisella LinkedIn-kliseellä: elämä on jatkuvaa oppimista.

Vuodenvaihde on kuitenkin hyvä hetki pysähtyä ja katsoa taaksepäin, että mitä onkaan jäänyt mieleen päättyneen vuoden aikana. Itse kehityn parhaiten tekemällä, lukemalla ja kokeilemalla sekä kuuntelemalla ympärilläni olevia ihmisiä. Kymmenen vuotta sitten oppiminen tarkoitti mulle listaa teknologioista. Teknologiat toki löytyy edelleen listalta, mutta olen alkanut arvostaa myös muita elämän osa-alueita :)

Itse nostaisin vuoden 2021 kehittymis- ja oppimislistalle seuraavat asiat:

1. Työelämän tunnetaidoissa koen menneeni paljon eteenpäin. Erityisesti täytyy mainita kaksi lähdettä: Elisa Heikuran koulutukset ja Leaderhip and self-deception -kirja. Jälkimmäinen ei sinänsä tarjoa sen kummempaa opetusta kuin että ihmiset on kohdattava ihmisinä. Kuulostaa tyhmältä ja yksinkertaiselta, mutta kirjassa käydään hyvin läpi mekanismeja miten järjellä perustelemme itsellemme jatkuvasti, että miksi emme näin tee. Väitän, että tuossa kirjassa on maailmanrauhan avaimet.

2. Kylmien teknologioiden listaan laittaisin ensimmäiseksi React. Olin isohkossa React-projektissa mukana alkuvuonna ja vaikka keissi itsessään kuivui kasaan oli se silti todella opettava. Olen ollut myös useassa WooCommere -projektissa ja sen salat ovat auenneet ihan uudella tavalla.

3. Konemusiikin tuottaminen on ollut semmoinen koko elämän haave aina 90-luvun alusta ja nyt jotenkin tuntuu, että olen oppinut oppimaan musiikin tekemistä. Tämä homma on luiskahtanut välillä jopa vähän pakkomielteiseksi ja ottanut paljon aikaa aina aamuisista tutoriaalisessioista yöllisiin sävellyssesioihin.

4. Olen aina ajatellut, että Suomessa riittää metsää. Luin kirjan Metsä meidän jälkeemme ja se on muuttanut käsitykseni metsästämme. Käytännössä kaikki Suomen metsä on talousmetsää ja kaadettu sadan vuoden sisällä. Kirjan lukemisen jälkeen olen alkanut katsoa maailmaa (ja erityisesti) puita ihan eri silmin.

5. Olen tullut ehkä ihan vähän paremmaksi oman kehon kuuntelussa ja lepäämisessä. Toki ylilyöntejäkin löytyy kalenterista, kuten kevään everesting tai joulukuun kolme puolimaratonia viikossa. Mutta yleisesti ottaen uskaltaisin varovasti sanoa, että osaan paremmin kuunnella itseäni kuin ennen. Ehkä.

Siinäpä tärkeimmät. Varmasti on monia muitakin asioita opittu, mutta nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen. Ei muuta kuin osin samojen teemojen siivittämä kohti vuotta 2022!